Vanhan Porvoon Glassikko

Viikonloppuretki Porvooseen on aina loisto idea. Usein se tulee kuitenkin mieleen kesällä, mutta päiväretkiä ei pitäisi unohtaa syksyn tullen! Porvoo on mitä parhaan välimatkan päässä Helsingistä, sillä matkaan ei kulu kuin puolisen tuntia, jonka vuoksi perillä riittää hyvin sopivasti aikaa brunssailuun sekä tämän upean kaupungin ihasteluun. Tällä kertaa reissun agendana oli testata vasta viikko sitten avautunut ravintola Vanhan Porvoon Glassikko, jonka keittiössä häärii itse Samuli Wirgentius. Samuli on se taikuri, joka kokkasi mm. ravintola Postresille Michelin-tähden! Odotukset olivat siis korkealla emmekä joutuneet pettymään!

Ravintolan tunnelma on täydellinen brunssille: kiireetön ja lämmin. Meitä palveltiin heti sisäänastuttuamme hymyssä suin ja jutustellen ohjattiin pöytään. Mitään tilauksia ei tarvittu, sillä tässä ravintolassa syödään aina sesongin mukaan. Erikoisruokavaliot voidaan tietenkin ottaa huomioon ja niitä kysyttiinkin heti puhelimessa varausta tehdessä. Koska seurueestamme ei niitä kuitenkaan kenelläkään ollut, alettiin ruokaa kyselemättä tuoda pöytään. Tunnelma oli kuin kotona brunssilla: jutustelua ja juuri sitä rakastamaani koko päivän mittaista kahvittelua. Parasta sanon minä ❤

Aluksi saimme pöytään leipiä, croissantteja ja ihania kotitekoisia hilloja. Mieleen näistä jäi erityisesti paratiisiomenahillo, jota ostimmekin purkin myös kotiinviemisiksi niin herkullista se oli! Ravintolan kyljessä on herkkupuoti, jonka vuoksi herkuttelu voi jatkua vielä kotonakin. Erittäin kätevää! Hillojen ja leipomusten kanssa nautimme mimosoista, appelsiinimehusta ja kahvista. Pian pöytään kiikutettiin myös kullekkin omat pienet annokset jugurttia granolalla sekä hedelmiä alkupaloina.

Brunssin ehdoton suosikkimme oli uunissa valmistetut kulhot, jotka sisälsivät kurpitsapyrettä ja kananmunan. Kyselin tarjoilijalta annoksen nimeä ja vasta tätä kirjoittaessani tajusin, etten koskaan saanut vastausta. Täytyy kysellä nimen perään, jotta voin itsekin kokeilla tätä kotona! Aivan täydellinen brunssiruoka, jonka kuvittelisi vielä olevan suht helppo valmistaa. Menee ehdottomasti testiin heti kun annoksen nimi on selvillä!

Kohta pöytään saatiin kolme erilaista salaattia ja täydellisyyttä hipova lampaanmaitojuusto rusinahillokkeen kera. Harmi, että meistä suurinosa oli ehtinyt jo syödä croissanttinsa, sillä juusto olisi toiminut varmasti hyvin sen kanssa. Mutta ei hätää, toimi se yksinkin! Salaateista yksi oli papu-chorizo, toinen klassinen tomaatti-mozzarella ja kolmas lohichevice. Kaikki hävisivät nopeasti parempiin suihin, mutta täytyy myöntää, että tuon kurpitsapyre-muna-annoksen jälkeen odotimme kaikki jotain vielä erikoisempaa.

Jälkiruokana tarjoiltiin kahta eri makua jäätelöä sekä tiikerikakkua. Tiikerikakkua ei usein enää mistään löydä, mutta tämä ravintola tarjoileekin rohkeasti vanhanaikaista ruokaa. Hyvä niin, sillä tämä klassikkokakku nousi uusiin sfääreihin kinuskin ja kerman kanssa tarjoiltuna. Jäätelöilta odotimme paljon, sillä ravintola Glassikon nimi viittaa jäätelöön. Samat omistajat pitävät huolta myös Porvoossa sijaitsevasta Vanhan Porvoon jäätelötehtaasta. Makuina tänään oli basilika ja puolukka. Näistä jälkimmäinen maistui aivan vispipuurolta ja jäi minulle erityisesti mieleen.

Summasummarum: Glassikko on ehdottomasti Porvoon reissun väärtti! Brunssille suositellaan pöytävarausta, sillä ravintola on melko pieni. Kattauksia on viikonloppuisin sekä lauantaisin että sunnuntaisin klo 10-12.30 ja 13-15.30. Ihanaa, kun kerrankin saa nautiskella brunssista rauhassa, sillä usein miten ravintolat ahtavat kolme kattausta viikonloppubrunsseihin. Tämä pöytiintarjoiltu luksusbrunssi kustantaa 28,50 euroa henkilöltä, mutta on ehdottomasti tämän arvoinen kokemus ruokien ja erityisesti tunnelman puolesta. Aloinpa haaveilemaan jopa Porvoon upeaan miljööseen muutostakin… ❤